Sunnuntaina kello soi tasan 5:00 ja juna Chidori-chosta lähti puolen aikoihin. Tokion asemalla oltiin perillä hyvissä ajoin laukkujen kanssa, eikä aikaa mennyt häsläämiseen, kun tiedettiin jo suunnilleen mistä shinkansen tulee lähtemään (vihreä linja Tohokuun). Käytiin edellisenä päivänä jo vähän selvittelemässä. Eväät oli kanssa ostettu jo valmiiksi. Matkaan lähti onigirejä, eli lähinnä riisiä joka on paineltu kolmion malliseksi. Täytteenä minulla oli tonnikalamajoneesia (jee jee).
Tiedossa oli kolme junamatkaa, joista jokainen kesti kolme ja risat tuntia. Vaihdot hieman mietitytti kun niihin oli varattu aikaa noin vartti ja asemat olivat vieraita.
Matka alkoi Tokiosta shinkansenilla määränpäänä Hachinohe, jossa edessä oli ensimmäinen vaihto Super Hokucho limited express junaan. Honshun poikki maisemat olivat aluksi vuoron perään kaupunkia ja tunnelia. Jossain vaiheessa maisemat vaihtuivat pelloiksi, harvaan asutukseen, vuoristomaisemiin ja vuorien läpi kulkeviin tunneleihin. Valokuvia yritin taustalla näkyvistä vuorista saada, mutta aika suttuahan niistä tuli. Muutaman lisäsin kuvagalleriaan. Shinkansen kulki mm. Sendain läpi, johon muutama TTY:läinen onkin parin päivän päästä matkalla.
Ensimmäinen vaihto Hachinohessa sujui odotettua paremmin. Aseman tauluista selvisi suht helposti miltä raiteelta Super Hokucho lähtee. Lippujen syöttäminen porttiin ei ollut aivan selkeätä. Portissa luki, että syötä kaikki liput, joita tässä vaiheessa oli vielä 3 kpl. Portti antoi kuitenkin virheilmoitusta ja löi luukut kiinni. Porteista päästiin läpi kuitenkin, kun avulias asemavirkailija tuli ottamaan vaaditun lipun ja piti portteja auki. Junassa oli tällä kertaa yllättävän paljon länsimaalaisia. Mitähän jengi pohjoiseen on matkalla, kun kevät on vasta aluilla etelämmässä?
Maisemat Hachinohe Hakodate välillä olivat pitkälti samaa vuoristoa ja pieniä kyliä. Saavuttaessa Honshun päähän alkoi näkymään myös merta. Matkalla sai ihailla myös vajaa puolisen tuntia yhtäjaksoista tunneliosuutta Honshulta Hokkaidolle. Tunneli on ilmeisesti maailman pisin veden alla kulkeva. Matka oli noin 53 km. Syvimmillään tunnelin ja merenpinnan välissä oli 140 metriä merta ja 100 metriä pohjaa. Ilma oli vähän kostean oloista osuuden aikana. Hokkaidon puolella maisemat jatkuivat suunnilleen samaa rataa. Aika kuivan näköistä oli vielä. Saa nähä miltä näyttää, kun kevät etenee.
Puoli kahden aikoihin oli toinen vaihto Hakodatessa Sapporon junaan. Tämä vaihto sujui vielä helpommin kuin edellinen. Oltiin jo hetken aikaa kävelty junalta asemalle päin, kun huomattiin, että jatkoyhteys seisoikin samalla laiturilla toisella puolella. Juna Sapporoon kulki rannikkoa pitkin lähes Sapporoon asti. Merimaisema oikealla puolella ja vuoret vasemmalla. Loppumatkasta alkoi rakennukset taas vähän kasvamaan. Chitosen lentokentän paikkeilla asutus oli jo aika tiheää ja Sapporossa olikin jo ison kaupungin tunnelmaa, vaikka mitään pilvenpiirtäjiä ei ollutkaan näkyvissä. Juna oli perillä Sapporossa noin viiden aikoihin. Asemalla tarkisteltiin sijaintia kartasta ja suunnaksi otettiin etelä. Katuja Sapporossa ilmeisesti lasketaan Sapporo Towerin mukaan. Hotelli oli Minami 8:ssa, joten tornilta kahdeksan korttelia etelään. Asemalta tornille puolestaan oli nelisen korttelia. Laukkuja roudatessa hotellille koitin laittaa mieleen vähän vastaan tulleita paikkoja. Sapporon asemakaava on aika ruudukko, joten perille löytäminen on aika helpon oloista. Ainakin Tokioon verrattuna.
Matkalla hotelliin mieleen jäi, että Sapporo on jonkin verran äänekkäämpi kuin Tokio. Lähes jokaisessa kadunkulmassa oli jonkin sortin toitotusta, laulua ja videota. Erityisesti mieleen jäi huvittava ”I’m a Hokkaido-man” laulu Susukinon kaupunginosan paikkeilla. Susukinoon lähdettiin vielä päivän päätteeksi pyörimään illallista etsien.
Tänään heräilin aamulla kahdeksan aikoihin ja kävin syömässä hotellin aamiaisen, eli pari sämpylää mustikkahillolla. Kymmeneltä oltiin kiertelemässä Sapporoa. Kävin mm. tutustumassa postin ATM-automaattiin, jolla sai kuulemma rahaa nostettua electronilla, ja niinhän sillä saikin. Nyt ei sitten tarvitse heti Kitamin päässä lähteä etsimään automaattia. Kävimme asemalla ostamassa liput huomisen junaan ja sitten kiertelimmekin Sapporoa. Nyt tuli nähtyä mm. Hokkaidon vanha hallintorakennus, Sapporo Tower ja Susukino. Puistoissa ei ollut vielä mitään nähtävää. Old Hokkaido Government Buildingin puistoa koristi lehdettömät puut ja pari sorsaa lammikossa. Ilma Sapporossa oli aika viileä. Plussalukemissa oltiin kuitenkin, mutta kädet oli parempi pitää taskussa.
Huomenna juna Kitamiin lähtee 9:41 ja aikaa matkaan menee vajaa viisi tuntia. Perillä junan pitäisi olla 14:17. Toivon mukaan asemalla on sitten joku vastassa, muuten jatketaan tähän mennessä hyväksi koettua fiilikseen pohjautuvaa suunnistamista ja jalkatyöskentelyä ;).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti