Perillä Kitamissa

Kello soi tiistaina 1.4 aamulla ennen kahdeksaa. Kävin jälleen syömässä hotellilla aamiaisen, jonka jälkeen lähdettiin roudaamaan matkatavaroita Sapporon asemalle. Junan laituri oli helppo löytää, sillä Sapporon asema on huomattavasti yksinkertaisempi kuin muut matkanvarrella olleet. Sapporosta eteenpäin asemat vain pienenivät. Juna lähti Sapporosta kohti Kitamia 9:41. Matkalla oli vähän jännitys päällä siitä minkälainen paikka Kitami mahtaa olla. Jännitystä ei juuri helpottanut pohjoista kohden pienenevät kylät saati kasvava lumipeite. Maisemat olivat kyllä näyttävämpiä lumipeitteen kanssa kuin Hokkaidolle saavuttaessa olleet kuivat maisemat.

 

Kellon alkaessa lähestyä 14:17, eli Kitamiin saapumisaikaa, radan kummallekin puolelle alkoi ilmestymään harvaa ja matalaa rakennelmaa. Juna meni kuitenkin vielä kerran tunneliin ennen Kitamin asemaa. Tunnelin päätyttyä maisemaa pystyikin jo sitten kuvaamaan kaupungiksi (ainakin Suomen mittapuun mukaan). Aseman läheisyydessä oli kerrostaloja ja joitakin tutun nimisiä kauppoja ja tavarataloja. Liikennettä oli myös jonkin verran. Aivan autiosta paikasta ei ollut siis kyse.

 

Lippuportista päästyämme meitä tuli tervehtimään lyhyehkö mieshenkilö, joka esittäytyi ja kaivoi käyntikorttinsa esiin. Sähköpostini ja/tai koulusta lähetetty faksi oli sittenkin mennyt perille. Vaikka kävelymatka koululle ei olisi mahdoton ollutkaan, olisi se varmasti ollut uuvuttava kokemus. Saavuimme nimittäin Kitamiin samaan aikaan lumimyrskyn kanssa. Hanget olivat suuremmat kuin kertaakaan Suomessa tänä talvena ja lunta vain satoi lisää kovan tuulen saattelemana.

 

Saimme autokyydin Kitamin asemalta koulun International Centeriin, eli paikalliseen kv-toimistoon. IC:ssä oli täysi tohina päällä meidän sinne saapuessamme. Lattiat olivat täynnä vaihto-opiskelijoiden lähettämiä matkatavaroita ja henkilökunta hääräsi paperitöiden parissa. Paikalla olivat mm. vasta virkansa aloittanut tuleva japanin opettajani, sekä koulun englannin opettaja. Esittelykierroksen ja alkututustumisen jälkeen tapasimme myös tutorit, joista toinen on tulossa Tampereelle syyskuussa. Hän oli erityisen kiinnostunut revontulista ja niiden näkemisestä tulevan vaihtovuotensa aikana. Niin IC:n henkilökunta kuin tutoritkin vaikuttivat todella mukavilta. Matkustelun takia meiltä ei tältä päivältä odotettu muuta, joten autokyytimme jatkui kaupan kautta asuntolaan lepäämään.

 

Asuntolassa ei ollut vielä kauheasti väkeä. Paikalle oli saapunut joitakin vanhempia opiskelijoita, sekä joukko ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Saimme pikaisen opastuksen asuntolan käytännöistä ja tiloista sekaisin japaniksi ja englanniksi kerrottuna. Säännöt vaikuttivat selkeitä ja ne olivat sen verran perusasioita, että niiden kanssa ei tule ongelmia. Tarinat tosin kertovat, että niitä ei välttämättä edes kovin tarkkaa noudateta ja valvota, joten saa nähdä minkälaista hulinaa asuntolassa tulee olemaan.

 

Ensimmäinen päivä menikin sitten oikeastaan asuntolaan tutustuessa. Seuraavana aamuna tapasimme asuntolan aulassa meille oppaaksi lähtevän opiskelijan. Kävelimme asuntolalta koululle IC:n tiloihin, jossa otimme ensiaskeleet tulevaan paperisotaan. Kävimme läpi asioita, joita meidän tulee tehdä lähiviikkojen aikana, kuten esim. alien registration, opiskelijakortin saaminen, sekä leimasimen (oman puumerkin) hankkiminen. Näiden kanssa meitä tulee auttamaan tutorit.

 

IC:stä jatkoimme koulun muiden tilojen kiertämistä. Kävimme päätteeksi myös lähistöllä sijaitsevassa 100 yenin kaupassa, sekä kenkäkaupassa etsimässä sopivan kokoisia tohveleita käytettäväksi asuntolassa. Kokoja ei oikein tahtonut löytyä, joten etsintä jatkuu yhä. Kaupoilta palasimme koulun kirjastoon, joka on tällä hetkellä yksi harvoista paikoista, jossa pääsen nettiin lukemaan ja kirjoittamaan sähköpostia. Toivon mukaan saan nettiyhteyden asuntolaan myös viikon tai parin kuluessa. Täytyy lähinnä vain odotella, että naapuri jolla on nettiyhteys saapuisi lomilta. Täällä asuntolan käytävillä kulkee aika mielenkiintoinen verkkojohtoviidakko.

 

Kävimme myös tutustumassa tutorien kanssa koulun ruokalaan. Valinnan varaa näytti olevan hyvä määrä eivätkä hinnatkaan kovin paljoa korkeammat olleet TTY:n ruoista. Pyrin varmaankin syömään päivittäin yhden aterian koululla ja sitten syömään jotain asuntolassa aamuisin ja iltaisin.

 

Torstaina eli tänään yritin selvittää asuntolasta ja IC:stä mistä täältä löytäisin edellisenä vuonna opiskelleen suomalaisen minulle jättämän pahvilaatikon. Kyselin aluksi vääriltä henkilöiltä, mutta IC:ssä työskentelevä englannin opettaja lupasi selvittää asiaa. Hetken aikaa oli jo mahdollista, että tavarat olisivat menneet kiertoon, koska tavaroita oli siirretty IC:n tiloista huoneeseen jonne koottiin lahjoituksia. Minua tiistaina asemalta noutamaan tullut herra muisti, että laatikko oli siirretty tyhjänä olevaan asuntolaan, ja että se olisi siellä edelleen. Ennen laatikon noutamista lähdimme Memanbetsun lentokentälle Kitamista pohjoiseen vastaan kolmatta tänne opiskelemaan tulevaa suomalaista. Kävimme samat kuviot läpi kuin tiistainakin. Huomenna olisi sitten varmaankin tarkoitus esitellä koulua.

 

Pahvilaatikko löytyi ja nyt käytössä onkin riisinkeitin ja pienehkö uuni esim. leivän paahtamiseen. Lähipäivinä pitää käydä vielä joitakin asioita ostamassa. Pieni jääkaappi ja iso säkki riisiä taitaa olla listalla tällä hetkellä päällimmäisinä. Koulun lähistöllä on käytettyjen tavaroiden liike, jossa myytiin jääkaappia mm. vähän päälle 5000 yenin hintaan, eli noin 30 ja risat euroa.Jatkan kirjoittamista taas jokusen päivän kuluttua. Kuvia lisäilen Kitamista, kun saan nettiyhteyden toimimaan asuntolassa.